Runoja hautajaisiin ja jäähyväisiin

Kun omat sanat eivät riitä, runous lainaa omansa. Näitä runoja ja säkeitä on luettu suomalaisissa jäähyväisissä sukupolvien ajan.

Rakastettuja säkeitä

• Eino Leino, ”Hymyilevä Apollo”: ”Ei paha ole kenkään ihminen, vaan toinen on heikompi toista.” Leinon lohdulliset säkeet ihmisyydestä kuuluvat suomalaisten jäähyväisten rakastetuimpiin.
• Eino Leino, ”Nocturne”: ”Ruislinnun laulu korvissani, tähkäpäiden päällä täysi kuu…” — kesäyön kirkas rauha, jota luetaan usein valoisan elämän muistoksi.
• Mary Elizabeth Frye, ”Älä seiso haudallani ja itke”: ”En ole siellä. En nuku. Olen tuhat tuulta, jotka puhaltavat…” — maailmalla ja meillä yksi luetuimmista lohdutusrunoista.
• Saima Harmaja: nuorena kuolleen runoilijan herkät säkeet elämän hauraudesta ja kauneudesta sopivat erityisesti hiljaisiin, pieniin tilaisuuksiin.
• Tommy Tabermann: hänen rakkausrunojaan luetaan nykyään hyvin usein jäähyväisissä — lämpimiä, suoria ja arkisen kauniita sanoja rakkaudesta, joka ei pääty.

Miten valita

• Runon on kuulostettava häneltä. Juhlallinen runo hymyilevälle ihmiselle särähtää; valoisille elämille on valoisia tekstejä.
• Lyhyt ja rauhassa luettu. Kahdeksan hyvin lausuttua säettä kantaa pidemmälle kuin kolme sivua.
• Kokeile lukea ääneen etukäteen: jotkin runot ovat kauniita paperilla mutta mahdottomia särkyvällä äänellä. Varaa varasuunnitelma tai varalukija.

Hautajaisten jälkeen

Valittu runo voi jäädä pysyvästi hänen muistosivulleen, hautakirjoitukseksi tai osaksi hänen tarinaansa. Ja jos hänellä itsellään oli lempiruno — se on, ilman muuta, juuri se runo, joka luetaan.