Kynttilät, laakerit ja kyyhkyt: muistamisen symbolit

Kuoleman ympärille ihmiset ovat aina kutoneet symbolien kielen. Niiden tunteminen antaa merkityksen eleille, joita teemme melkein huomaamatta.

Kynttilä

Liekin sytyttäminen vainajille on yleismaailmallisimpia rituaaleja: valo, joka palaa vielä, kun ihminen on poissa, pieni seura pimeyttä vastaan. Roomalaisesta öljylampusta kappelin kynttilään — ja tänään muistosivun virtuaaliseen kynttilään — ele on sama: ”sinun valosi palaa yhä minussa”. Suomessa se näkyy kauneimmillaan pyhäinpäivänä, kun hautausmaat hehkuvat tuhansien kynttilöiden valoa.

Laakeri

Antiikin Kreikan ja Rooman voittajien seppele. Hautajaisissa laakeri sanoo jotain kaunista: tämä elämä oli voitto. Siksi kukkalaitteet ovat usein seppeleitä — ympyröitä ilman alkua ja loppua, myös sen symboli, mikä ei pääty.

Kyyhky

Hyvin erilaisissa perinteissä taivaan ja maan välinen viestintuoja, rauhassa lähtevän sielun kuva. Kyyhkyjen vapauttaminen jäähyväisissä kantaa tuota vanhaa merkitystä.

Kukat

Kauneutta, joka kestää vain hetken: juuri siksi ne ovat saattaneet kuolemaa kivikaudelta asti — on kymmenien tuhansien vuosien takaisia hautoja, joista on löytynyt kukkien siitepölyä. Ne muistuttavat, että katoavakin on kallisarvoista.

Havut ja ikivihreät

Pohjoisessa arkun tielle on levitetty havunoksia ja hautoja on koristettu ikivihreällä: keskellä lumista talvea vihreänä pysyvä oksa on lupaus elämästä, joka jatkuu. Sama viesti kasvaa hautausmaiden vanhoissa kuusissa ja pihdoissa, jotka osoittavat taivasta kohti.

Uusia symboleja vanhoille eleille

Muistosivu verkossa on perinyt tämän kielen: kynttilä, joka syttyy napsautuksella, virtuaaliset kukat, In Memoriamin tunnuksen laakeri. Välineet vaihtuvat; ihmisen tarve antaa muistolle muoto pysyy koskemattomana.